Luonto ja rakennettu ympäristö

Etusivu / Suomeksi / Pielavesi-Info / Pielaveden kylät / Pohjois-Pielavesi / Luonto ja rakennettu ympäristö
Maisemarakenne

Maasto kohoaa Pielavesi-järven Isolahden länsipuolella Rinteenvuorelle 167 metriä mpy sekä Laukkalan ja Vaaraslahden välissä olevan Tommonmäelle 188 metriä mpy. Vaaraslahden pohjoispuolella oleva Hirvivuori on alueen korkeimpia kohtia. Sen korkeus merenpinnasta on 217 metriä .

Pohjois-Pielaveden kylien alueella on Naturaan kuuluvia lehtoja Hirvijärvellä sekä Sulkavalla Valkeiskylässä ja Ventojoella sijaitsevat vanhat metsät. Valkeiskylän kuusivaltainen metsä on luonnontilainen ja Ventojoen vanha metsä on luonnontilaisen kaltainen, jossa erityinen jokikasvillisuus.

Pielaveden keskiosia hallitsevat Kymijoen vesistön Rautalammin reittiin kuuluvat Pielavesi ja Nilakka, joita yhdistää Säviän virta ja kanava. Järvet ovat 102 metrin korkeudella merenpinnasta.

Koivujärvi Kiuruveden rajalla laskee alavien suoalueiden läpi virtaavaa Koivujokea pitkin Pielaveteen. Koivujoki on 30 metriä ylempänä kuin Pielavesi- järvi. Koivujoessa on useita koskia. Koivujoki kuuluu Naturaan.

Ensimmäinen Sulkavalla toteutettu järvenlasku oli Selkäydenjärven kuivaaminen 1860-luvulla. Seuraaavaksi heinämaat laajenivat Pienen Sulkavanjärven laskulla, joka tapahtui vuosina 1889-1894. Siihen osallistui 15 osakasta molemmilta puolilta pitäjänrajaa. Pienen Sulkavan kuivaaminen vaati paljon työtä ja hyvää suunnittelua, sillä järvestä oli matkaa yli kilometri Isoon Sulkavaan. Kanavasta ei saatu tarpeeksi syvää sillä Pienen Sulkavan kuivio ei ollut ongelmatonta heinämaata. Vesi haittasi heinäntekoa laajoilla alueilla. Järvi oli kyllä kuivunut pieneksi rapakoksi, mutta suuri osa vesijätöstä oli liian märkää edes heinämaaksi.

Toinen vaihe oli kun työsiirtolatoimikunta alkoi vuonna 1946, jolloin lainmuutos teki mahdolliseksi määrätä alle vuoden vapausrangaistukseen tuomitut ensikertalaiset rikoksentekijät työsiirtolaan. Ensimmäiset kahdeksan työsiirtolaa aloittivat toimintansa elokuun alussa 1946. Niihin kuului myös Pienen-Sulkavan työsiirtola. Pienen-Sulkavan vangit olivat Pohjois-Savon maanviljelyspiirin töissä. He syvensivät Pienen-Sulkavan kanavaa ja ojittivat kuivioaluetta. He osallistuivat myös Pienen –Sulkavan tien rakentamiseen. Vangit yöpyivät parakeissa Viinamäen lähellä muutaman sadan metrin päässä maantieltä. Vankeja oli aluksi kymmenkunta, mutta myöhemmin siirtolassa oli yhdellä kertaa 25-40 vankia. Heitä vahti korkeintaan 4-5 vartijaa.

Kolmas kuivatus tehtiin 1970-luvulla sillä aiemmat kuivatukset eivät olleet riittäviä. Laskukanava ei enää vetänyt tarpeeksi nopeasti kauttaan Sulkavaan purkautuvaa vesimäärää, joka lisääntyi ennen kaikkea metsäojituksen takia. Myös peltojen tehostunut ojitus lisäsi kanavaan kohdistuvia paineita. Korkeimmalle tulva nousi vuonna 1970, jolloin se katkaisi kylätien useasta kohtaa. Kuiviokylän asukkaat ja peltojen omistajat havahtuivat suunnittelemaan kolmatta kuivatusta. Valtio myönsikin varat ja Kuopion vesipiiri teetti työn 1970-luvun lopussa. Kolmas kuivatus tehosi.

Sulkavanjärven vedenpintaa laskettiin 1920-luvulla. Sulkavanjärven laskusuunnitelmat herättivät myös järven alapuolisten vesien ranta-asukkaat pohtimaan vedenpinnan laskemista. Kota-, Sopen-, Joki-, Aitto-, Haaran-, ja Savijärven pintaa laskettiin vuonna 1930.

Laukkalassa 1800-luvulla suoritetussa Niemisen ja Selkäydenjärven laskussa jäivät kanavat niin kapeiksi, ettei vesi pysynyt järvialtaissa, vaan nousi sateiden aikana matalia rantoja kauas metsiin asti. Heräsi ajatus toisesta kanavoinnista heinämaan lisäämiseksi. Hanke oli melkoinen toteutettavaksi; kanavia oli 10 joiden yhteispituus oli 9755m. Kalliota piti louhia 3200 m3. Savijoen kaivutyöt alkoivat 1936. Ensimmäisenä kesänä saatiin kaivettua Savijoen kanava, joka leveni niin paljon että oli tehtävä uusi silta. Syksyllä 1936 siirryttiin Selkäyden kanavalle, josta louhittiin kalliota 800 kuutiota. Kanavilla oli töissä kahtena kesänä keskimäärin 60-70 miestä. Aikaa toisesta kanavoinnista tuli kuluneeksi yli viisikymmentä vuotta. Kanavat olivat liettyneet, joten kolmas kuivatus oli tarpeellinen. Anomus kolmannesta Selkäyden kanavoinnista tehtiin 1957. Niemisen ja muiden kanavien kaivua haettiin 1974. Hakemukset yhdistettiin myöhemmin, koska ne liittyivät samaan vesistöön. Työt aloitettiin 1989. Kaivutyöt päättyivät v.1991. Sortuneita kohtia kaivettiin vielä v.1992-93. Kesällä –92 kävi ruoppausalus puhdistamassa Kiertojoen alajuoksun ja Savijoen irtolietteestä. Kolmannen kanavoinnin jälkeen ei vesi ole noussut kanavan reunojen yli.