Kunnanjohtajan itsenäisyysjuhlan puhe

Pielavesi_ponnistaa_luonnostaan_logo_web.png
7.12.2020 8.23

Kunnanjohtaja Vilma Krögerin 6.12. itsenäisyysjuhlassa pitämä puhe:

Kello oli hieman yli kaksi yöllä. Uni ei ollut tullut. Yö oli mennyt vuoteessa pyörimiseksi. Vatsassa velloi. Oksetti. Vatsatautiko se iski..? Ei nyt, en voi nyt tulla sairaaksi. Nousin ylös ja pukeuduin. Ajattelin, josko ulkona kävelyllä käynti parantaisi oloa ja saisin sitten unen päästä kiinni. Puistotien valot valaisivat tyhjää katua. Rannankylän koulun kohdalla pysähdyin... Päätin, että vaikka hämmentää, ehkä vähän jopa pelottaa, rohkeasti vaan eteenpäin... tästäkin selvitään. Pahemmastakin on Suomi selvinnyt. Sentään sodistakin!

Aamu valkeni. Vatsassa velloi edelleen. Oksennustauti. Sekin vielä. Jäin kotiin petin pohjalle. Oli pakko. Kuumettakin oli. Sieltä petistä alkoi käskynjaot. Koko komentoketju oli jo edellisellä viikolla laitettu kuntoon. Oli varauduttu ja valmistauduttu. Oli ennakoitu niin hyvin kuin oli pystytty. Suomen hallitus oli edellisenä iltapäivänä asettanut voimaan valmiuslain koronaviruksen vuoksi. Lain, joka viimeksi oli ollut voimassa sodan aikana. Samana iltapäivänä kokoontui kunnanhallitus. Kuuntelimme ennen kokouksen alkua pääministeri Marinin tiedotustilaisuuden valmiuslain käyttöönotosta. Oli epätodellinen olo.

Valmiuslain ennakointia varten olin jo valmistellut kunnanhallitukselle pykälän erityistoimivallan käyttöönotosta. Erityistoimivalta voidaan ottaa kunnassa käyttöön, mikäli kunnassa tai yhteiskunnassa on käsillä sellainen häiriötilanne, normaalioloissa tapahtuva poikkeava, odottamaton tai äkillinen turvallisuustilanteen muutos, joka aiheuttaa uhkaa yhteiskunnan toimivuudelle ja väestön turvallisuudelle. Kunnanhallitus katsoi, että tilanne oli nyt sellainen ja päätti myöntää laajat toimivaltuudet ja päätäntäoikeudet kunnanjohtajalle hallituksen ylimääräisessä, pikapikaa koollekutsutussa kokouksessa.

Olin 12.3. perustanut epidemiavalmiusryhmän, johon olin kunnan johtoryhmän lisäksi nimennyt koronaepidemian näkökulmasta meidän omasta kunnan organisaatiosta keskeisiä henkilöitä sekä pyytänyt Kysteristä ryhmään mukaan muun muassa tartuntatautilääkärin. Tuo ryhmä kokoontui myös heti 16.3. tilannekuvan luomiseen. Valitsimme mahdollisimman avoimen tiedottamisen linjan. Kerromme heti kaiken, mitä kerrottavana on. Myös silloin, kun varsinaista uutisoitavaa ei ole.

Tuona samana päivänä aktivoin myös ns. ”Nopean toiminnan joukot” eli tuon kylien vapaaehtoisten ryhmän. Oli onni onnettomuudessa, että ryhmä oli koottu edellisenä kesänä VaPePan tilaisuuden yhteydessä. Nyt se valjastettiin ikäihmisten asiointiavuksi, jotta kukaan ei jäisi ilman apua. Ryhmä oli toimintavalmiudessa yhden whatsup-viestin jälkeen. Olen niin kiitollinen tälle ryhmälle. He olivat ja ovat korvaamattomia. Kevät kasvatti vapaaehtoisten joukkoa entisestään ja osoitti, että poikkeustilanne yhdistää ja vahvistaa ja kasvattaa meissä sitä kuuluisaa talvisodan henkeä. Kaveria ei jätetä!

Seuraavien päivien aikana ei työtunteja laskettu. Koulut siirtyivät etäopetukseen. Koulun henkilöstö teki mittavan digiloikan oppilaiden kanssa. Perheet olivat uuden tilanteen edessä. Lapsia piti osata tukea koulutyössään vielä normaalia enemmän. Samassa huushollissa aikuiset tekivät etätöitä, lapset kävivät koulua. Pitkää pinnaakin tarvittiin ja järjestelyitä. Samalla pelko näkymättömästä vihollisesta varjosti tulevaa ja lisäsi epävarmuutta työstä ja toimeentulosta. Kunta koetti parhaansa mukaan tukea perheitä järjestämällä muun muassa oppilasruokailut palvelusetelillä paikallisiin elintarvikeyrityksiin. Perheet olivat tästä kiitollisia ja systeemi oli toimiva. Enää kouluruokailua ei saisi järjestää palvelusetelillä, mikäli joutuisimme etäopetukseen uudelleen. Näin ministeriö on päättänyt. Toivoisin kuitenkin tähän sallivampaa toimintatapaa ministeriöltä ja kuntien omaa harkintaa. Me kunnissa kyllä tiedämme, miten ongelmia ratkaistaan, jos vaan saamme ne ratkaista.

Vanhustenpalveluissa kehitettiin uusia tapoja pitää yhteyttä ikäihmisten läheisiin, kun tavata kasvokkain ei saanut. Luovuutta ja ennen kaikkea inhimillistä, hyvää tahtoa oli hoivahenkilöstöllä ottaa käyttöön monen moisia toimia ja välineitä, jotta ikäihmiset pystyivät olemaan yhteydessä läheisiinsä.

Kunnalla oli iso huoli myös yrittäjistä. On edelleen. Heitäkin koetettiin kaikin tavoin tukea. Kunta teki omilla toimillaan yrityksiä tukevia ratkaisuja etenkin hankinnoissaan. Yksinyrittäjätukien tullessa jaettaviksi kunta käsitteli ne niin nopeasti kuin vain oli mahdollista. Kun hakemus tuli tänään, se käsiteltiin tänään ja laitettiin maksuun tänään. Pielavesi on yrittäjäystävällisin kunta-tittelinsä arvoinen!

Kun valmiuslain käyttöönotto purettiin, olimme jo kesän kynnyksellä. Valo ja lämpö toivat toivoa paremmasta. Tilaisuudet olivat edelleen peruttuja eikä esimerkiksi tänä vuonna meillä Pielavedelläkään ollut Muikkareita. Monet pienet tilaisuudet kuitenkin ilahduttivat meitä ja vapaa-ajan asukkaita. Kesä oli menestys Lepikon torpan ja kotiseutumuseon kävijämäärän perusteella. Kotimaan matkailu pelasti myös monen yrittäjän vuositulojen romahduksen.

Koulutyö alkoi elokuussa lähiopetuksessa. Etätyöstä, etätapaamisista ja teams-kokouksista oli tullut suomalaisessa yhteiskunnassa uusi normaali. Pesemme ahkerasti käsiä, huolehdimme yskimishygieniasta, pidämme välimatkaa kanssaihmisiin. Kaikkein tärkeimpänä, uskomme ja luotamme, että vielä palaamme oikeaan normaaliin ja yhteyteen toisten ihmisten kanssa, jossa ei tarvitse pelätä vaarallisen taudin leviämistä.

Koronastakin huolimatta, Pielaveden kuntaa on viety eteenpäin, kehitetty, tuotettu laadukkaita palveluita kuntalaisille. Huolehdittu avuntarvitsijoista, panostettu elinvoimaisuuteen, luotu myös uutta. Ei olla jääty tuleen makaamaan. Siihen ei ole varaa. Kiitos koko organisaatiolle, luottamushenkilöille, henkilöstölle, kuntalaisille, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille. Yhdessä olemme vaikeasta vuodesta selvinneet. Yhteen hiileen puhaltamalla, Pielavesi-hengessä. Pielavesi ponnistaa luonnostaan, mutta ennen kaikkea se ponnistaa ihmisistään!

Hyvät ystävät!

Tämä aika vaatii meiltä sinnikkyyttä, pitkämielisyyttä, vastuullisuutta ja luottamusta. Se, mikä Suomessa on hyvää moneen muuhun maahan verrattuna ja joka osaltaan on merkittävällä tavalla vaikuttanut taudin hallinnassa pysymiseen, on suomalaisten luottamus kansalliseen että myös paikalliseen johtoon. Noudatamme annettuja ohjeita ja suosituksia.

Sota-ajastakin selviytymisen edellytys oli kansan yhteneväisyys. Kriisin keskellä yhteneväisyys, luottamus ja yhteistyö punnitaan. Erimielisyyksien aika on myöhemmin. On myös syytä muistaa, että sillä hetkellä tehty päätös toimenpiteistä, on paras mahdollinen siinä hetkessä, niillä tiedoilla.

Koronakriisin osalta valoa on näkyvissä tunnelin päässä. Rokote on saapumassa pian ensi vuoden alusta. Kansallinen rokotusstrategia on laadittu, alueellisesti välineet rokotuksia varten hankittu. Kaikki on sen puolesta valmista.


Mutta palataan takaisin niihin alussa kertomiini kehoni tuntemuksiin. Oliko se vatsatauti? Olinko sairaana valmiuslain voimaan astumista seuranneena yönä ja päivänä? En ollut. Se oli kehoni reaktio stressipiikkiin. Pelkoon, epävarmuuteen. Hämmennykseen ja tuntemattomaan uhkaan. Ei ollut tietoa, mitä tuleman pitää. Miten kuntaa tulisi tässä tilanteessa johtaa? Valmista mallia ei ollut, ei kenelläkään. Oli pian kerättävä rohkeutensa, tartuttava härkää sarvista ja tehdä parhaansa. Se riittää.

Jos et varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Tähän presidentti Koiviston sitaattiin on hyvä tässä koronatilanteessa yhtyä. Olemme tähän asti pärjänneet, pärjäämme vastakin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!